Olen viime aikoina jutellut useamman ihmisen kanssa ajan kulumisesta ja tullut siihen lopputulokseen, että mitä vanhemmaksi elää, sitä nopeammin aika kuluu! Lapsena kesään tuntui aina olevan ikuisuus ja aika suorastaan mateli sitä odotellessa. Nykyisin vuodetkin vain vierivät niin nopeasti, ettei enää edes muista oliko joku tapahtuma viime keväänä vai viisi vuotta sitten. Pääsykoekeväästäkin tuntuu olevan jo ikuisuus, vaikka se oli vasta viime vuonna! Vuosi sitten nenä oli kiinni biologian, kemian ja fysiikan kirjoissa, nyt puolestaan ruoansulatukseen liittyvissä materiaaleissa anatomian ja fysiologian kirjoissa.
Palataan kuitenkin ajassa taaksepäin. Edellinen postaukseni Just another day at the office 1 (ajattelin muuten yrittää muistaa aina silloin tällöin naputella vastaavanlaisen postauksen "normaalista" päivästä yliopistolla, siksi numero 1) liittyi Vertailevan anatomian ja fysiologian jaksoon, joka oli helmikuun lopussa. Kuukausi sitten. Huh. Jakso oli viikon mittainen erittäin tiivis paketti kaloista, matelijoista ja linnuista. Näitä lajeja ei juuri tämän enempää kuulemma kuusivuotisen koulutuksemme aikana käsitellä, joten tästä tietopaketista kannatti kyllä ottaa kaikki mahdollinen irti. Paitsi omat opettajamme, myös vierailevat luennoitsijat olivat oman alansa rautaisia ammattilaisia, joiden luennoilta ainakin itse sain paljon inspiraatiota tulevaisuutta ajatellen!
 |
| Degu |
Opinto-oppaassa Vertailevasta anatomiasta ja fysiologiasta kerrotaan näin:
Opiskelija
- tuntee selkärankaisluokat ja ymmärtää niiden erot
- tunnistaa ja osaa nimetä nisäkkäiden rakenteita vastaavat (homologiset) rakenteet kaloilla, matelijoilla ja linnuilla
- pystyy kuvaamaan kalojen, matelijoiden ja lintujen elinjärjestelmien toiminnan tyypilliset erityispiirteet
Vierailevista tähdistä kalatautieläinlääkäri (tuttavallisemmin kalaeläinlääkäri) Pia Vennerström Evirasta kertoi kalojen terveydenhuollosta ja taudeista eläinlääkärin näkökulmasta. Matelijoista kertoi itseoikeutetusti Korkeasaaren matelija-asiantuntija Timo Paasikunnas. Linnuista kertoi Eläinklinikka Linnunmäen eläinlääkäri Gisle Sjöberg erittäinkin elävästi, ja ainakin tältä luennolta jäi mieleen "KVG!" Jos et jotain linnuista tiedä, kannattaa yrittää edes googlettaa. Toki perustutkimuksen tekeminen pitäisi onnistua jokaiselta eläinlääkäriltä. Kukin asiantuntija kuitenkin ilmaisi mielestäni hyvin selvästi sen, ettei meidän tarvitse olla kaikkien alojen asiantuntijoita, vaan esimerkiksi kalaeläinlääkäri Evirassa on meitä (tulevaisuudessa) kentällä toimivia eläinlääkäreitä varten ja häneltä saa ja pitääkin kysellä epäselviä asioita. Varsinaisia matelijoihinkaan perehtyneitä eläinlääkäreitä ei montaa Suomessa ole, ja hekin ovat ilmeisesti pääkaupunkiseudulla.
Saimme Timo Paasikunnaksen mahdollistamana vierailla Korkeasaaren matelijatalossa, jossa pääsimme ihan kosketuksiinkin käärmeiden kanssa. Vierailu oli vapaaehtoinen, mutta käsittääkseni kaikki määräaikaan mennessä ilmoittautuneet pääsivät mukaan. Oma matelijakokemukseni on niin rajoittunutta, että otin ehdottomasti innolla vastaan tämän mahdollisuuden! Timon tietomäärä matelijoista on aivan huikea!
 |
| Käärmeen luuranko |
Jakson suoritustapana oli kehitysbiologiasta tuttu oppimispäiväkirja, johon kirjoitettiin kustakin aihealueesta eli kaloista, matelijoista ja linnuista oma merkintänsä. Tuttuun tapaan arvioitiin myös kolme kurssikaverien oppimispäiväkirjaa. Lisäksi kuhunkin aihealueeseen liittyi ryhmätyötehtävä, jossa perehdyttiin erilaisiin kysymyksiin ja käytiin niitä pienryhmissä läpi. Tiiviin aikataulun vuoksi ainakin itselleni jäi sellainen kuva, että ryhmätyöt olivat osittain vähän hätäisesti tehtyjä. Olisi ollut ehkä mielekkäämpää saada perehtyä niihin rauhassa, eikä paniikinomaisesti vain koittaa raapia jotakin kasaan. Hyvin kaikki olivat tietoa löytäneet, mutta tuskin näistä ryhmätöistä jää juuri mitään päähän kovin pitkäksi aikaa, varsinkaan muista kuin omasta aiheesta. Sääli, koska asiat olivat oikeasti mielenkiintoisia!
Pääsimme myös pyörähtämään dissektiosalissa kaloja leikkelemässä. Jos kalanperkuu ei ollut entuudestaan tuttua puuhaa, niin nyt ainakin pääsi näkemään kalojen sisuksia. Uimarakon näkeminen oikeassa kalassa olikin aika valaisevaa. Muutaman matelijankin olimme saaneet leikeltäväksi. Dissektiot kertovat aina anatomiasta paljon enemmän kuin pelkät kuvat, joten tämänkin mahdollisuuden otin erittäin kiitollisena vastaan.
Harmi, jos opinnoissamme ei juuri tämän syvällisemmin pureuduta näihin eläinlajeihin, mutta toki niitä onkin määrällisesti vähemmän lemmikkeinä kuin vaikkapa koiria tai kissoja. Onneksi esittelyitä omista lemmikeistään pitäneet kurssikaverit vaikuttivat hekin niin hyvin omien lemmikkiensä lajeihin perehtyneiltä, ettei varmasti tule ongelmaa ottaa puhelinta käteen ja kysyä heiltä tarvittaessa apua. Onkin hauska huomata, miten alkaa hahmottaa hiljalleen vuosikurssistamme eri lajien "asiantuntijoita", kelle soittaa jos sormi menee suuhun esimerkiksi koirien, hevosten, lehmien tai sitten liskojen kanssa.
Pääsimme myös pyörähtämään dissektiosalissa kaloja leikkelemässä. Jos kalanperkuu ei ollut entuudestaan tuttua puuhaa, niin nyt ainakin pääsi näkemään kalojen sisuksia. Uimarakon näkeminen oikeassa kalassa olikin aika valaisevaa. Muutaman matelijankin olimme saaneet leikeltäväksi. Dissektiot kertovat aina anatomiasta paljon enemmän kuin pelkät kuvat, joten tämänkin mahdollisuuden otin erittäin kiitollisena vastaan.
Harmi, jos opinnoissamme ei juuri tämän syvällisemmin pureuduta näihin eläinlajeihin, mutta toki niitä onkin määrällisesti vähemmän lemmikkeinä kuin vaikkapa koiria tai kissoja. Onneksi esittelyitä omista lemmikeistään pitäneet kurssikaverit vaikuttivat hekin niin hyvin omien lemmikkiensä lajeihin perehtyneiltä, ettei varmasti tule ongelmaa ottaa puhelinta käteen ja kysyä heiltä tarvittaessa apua. Onkin hauska huomata, miten alkaa hahmottaa hiljalleen vuosikurssistamme eri lajien "asiantuntijoita", kelle soittaa jos sormi menee suuhun esimerkiksi koirien, hevosten, lehmien tai sitten liskojen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti