Just another day at the office 1

Kello pärähtää soimaan aamulla ja väsyneenä ojennan kättäni sammuttaakseni sen. Kömmin pois lämpimän peiton alta, teen pakolliset aamutoimenpiteet ja suuntaan kohti yliopistoa.

8.15
Huomaan istuvani EE-talon opiskelijaravintola Viikunassa, jonne vuosikurssimme on kokoontunut käymään läpi Vertailevan anatomian ja fysiologian ryhmätöitämme. Olemme pienryhmissä ja omassa ryhmässäni kerromme vuorotellen, mitä olemme saaneet selville annetusta aiheesta. Tällä kertaa ryhmätyöpohdinta käsitteli matelijoita ja ryhmän piti valita jokin laji, jonka hoidosta, käsittelystä, anatomiasta ja fysiologiasta otettiin selvää. Paljon mielenkiintoista ja uutta asiaa tuli selville, osittain myös hyvää kertausta aiemmilta luennoilta. Kyselemme toisiltamme mieleen juolahtaneita asioita ja keskustelemme hyvässä hengessä. Jossain välillä yksi opettajista käy kuuntelemassa jutusteluamme ja kommentoi ehkä jotakin väliin. Ryhmätöiden läpikäyntiin on varattu ihan hyvin aikaa, ja poistummekin Viikunasta melko ajoissa selostukset suoritettuamme yläkertaan Walter-luentosaliin.

Matelija-asiantuntija toi alkuviikosta näytille pienen kilpikonnan, jonka lajia en nyt valitettavasti muista.

9.15
Walterissa käy tiivis keskustelu. Vuosikurssimme on tämän puolen vuoden aikana oppinut sosiaalisen verkostoitumisen tärkeyden ja välillä luentojen aloittaminen ei käy silmänräpäyksessä puheensorinan jatkuessa ja jatkuessa... Luennoijilla on monenlaisia tapoja aloittaa luento. Toiset hiljentävät puheen tehokkaasti samantien, toiset aloittavat luennon hiljaisella äänellä ja olettavat kiinnostuneiden kuuntelevan. Valitettavasti tällöin ei aina kuule kaikkea, mutta yleensä alkuluennolla ei niitä kaikkein tärkeimpiä asioita kerrotakaan. Joillakin luennoilla palataan edellisellä kerralla esitettyihin kysymyksiin aivan luennon alussa ja tällöin myös vastaus olisi ihan mukava kuulla. Onneksi porukka hiljenee kuitenkin lopulta.

9.16
Pääsemme aloittamaan luennon, joka käsittelee lintujen anatomiaa. Käymme läpi lintujen anatomian erityispiirteitä verrattuna nisäkkäisiin, mutta vertailua hankaloittaa hieman se, ettei meillä ole vielä ollut Ruoansulatus-kurssia. Luentomateriaaleissa on paljon anatomiaa selventäviä kuvia, jotka helpottavat ymmärtämään asioita. Kaikkea ei valitettavasti pystytä dissektioissa katsomaan läpi, mutta kuvien perusteella saa ainakin jonkinlaisen käsityksen perusasioista. Huomaan jääväni pohdiskelemaan lintujen hengityksen tehokkuutta, sillä linnuilla on keuhkojen yhteydessä ilmapusseja, jotka ovat keuhkoputkien laajentumia. Lisäksi ilmapusseja voi olla myös jopa luiden sisällä, eli linnut voivat vetää ilmaa luihin hengittäessään! Miksei nisäkkäillä ole näin tehokasta hengitystä?

Luennon loppuvaiheilla opettajamme kertoo pilke silmäkulmassa näyttävänsä meille nyt videon hardcore-sorsapornosta, mikä luonnollisesti aiheuttaa hilpeyttä kuulijakunnassa. Kyseinen video on siis Youtubesta löytyvä pätkä, joka kuvaa hyvin lintujenkin anatomian ja fysiologian erilaisuutta. Muutenkin saamme välillä ihastella erilaisia videoita luentojen aiheeseen liittyen ja ne täydentävätkin hienosti kokonaisuutta ja tekevät oppimisen mielekkääksi. Normaalisti pidämme pienen tauon noin kello kymmeneltä, mutta nyt tauon paikka olikin vasta paljon myöhemmin.

Riikinkukko Korkeasaaresta

10.40
Suurin osa luentosalista valuu vessaan ja jaloittelemaan. Juttelen hetken muutaman kaverini kanssa. Hiljalleen porukka valuu takaisin Walteriin valmiina seuraavaan koitokseen.

10.50
Jatkamme seuraavan aiheen parissa eli käsittelemme lintujen fysiologiaa. Alkuun käymme läpi joitakin lintulahkoja ja -lajeja. Jälleen luentoslideissa on ilahduttavan paljon kuvia. Tuskin kukaan meistä kaikkia näitä lintulajeja muistaa pelkästään tämän luennon jälkeen, mutta ainakin jonkinlaisen käsityksen lajikirjosta saa. Kuulemme lintujen aisteista ja siitä, että lintujen näköinformaation käsittely on niin tehokasta ja nopeaa, että meille ihmisille normaali elokuva olisi niille vain tylsä diaesitys. Tämä käykin ihan järkeen, kun miettii vaikkapa petolintujen nopeita syöksyjä ilmasta maahan saaliin kimppuun. Jostain syystä luennolla on kova kiire asioiden läpikäynnissä, vaikka aikaa olisi vielä vaikka kuinka paljon jäljellä. Normaalisti luentomme loppuisi tasan kello 12.

11.45
Luento päättyy ja säntäämme ulos Walterista ja alakerran Viikunaan syömään. Jonoa kertyy hyvin nopeasti luentosalin tyhjentyessä, mutta ravintolassa avataan myös toinen linjasto ruuhkaa helpottamaan. Monesti lounastauolla joutuu jonottamaan, mutta onneksi syömiseen on varattu aikaa yleensä aina kokonainen tunti. Välillä tosin pelkästään jonossa kuluu lähes puolet tuosta ajasta. Syömisen lomassa on mukava jutella kuulumisista ja ajatuksista vuosikurssilaistemme kesken. Tällä kertaa aikaa on niin paljon, että pöytään ehtii jäädä hetkeksi istumaan vielä lautasen jo tyhjennyttyäkin. Vähitellen siirrymme takaisin yläkertaan Walteriin.

Smaug giganteus (nimetty LotRin mukaan!) eli giant girdled lizard (mikä lohikäärmelisko lie suomeksi) Korkeasaaresta

13.05
Luento alkaa hieman myöhässä, mutta tämä onkin vähän poikkeuksellinen päivä. Opettaja kertoo ensin iltapäivän aikataulusta ja sitten saamme kuulla yhden vuosikurssilaisemme esityksen parta-agamasta. Hämmästelen, miten hienosti tämä opiskelukaverini osaakaan kertoa asioista ja tietää niistä. Innostun melkein itsekin jo liskoista. Liskojen, niinkuin toki minkä tahansa muunkin eläimen hoito vaatii perehtymistä lajiin ja sen taustoihin. Erityisesti liskoilla ja muillakin vähänkin eksoottisemmilla eläimillä ongelma on se, etteivät eläinlääkärit välttämättä itsekään tiedä niistä juuri mitään. Saimme kuulla mm. eläinlääkäristä, joka määräsi liskon "masennuksen" hoitoon vitamiineja, vaikka kyseessä oli liskolle tyypillinen käyttäytymismalli. Olisin mieluusti jäänyt kuuntelemaan vielä paljon lisääkin parta-agamista, mutta päivään kuuluu tänään muitakin esityksiä.

Siirrymme pienempiin ryhmiin kuuteen eri pisteeseen, joissa osassa muutamat vuosikurssilaisemme kertovat omista eläimistään tai kokemuksistaan ja osassa perehdymme luurankomallien perusteella anatomisiin rakenteisiin. Tällä kertaa pääsemme taas kosketuksiin eläinten kanssa, sillä ryhmätöihin on tuotu kani, hamsteri, tuhatjalkainen ja deguja. Aikaa esityksiin kussakin pisteessä on varattu 15 minuuttia, mutta varsinkin monista eläimistä olisi voinut kuunnella enemmänkin asiaa. Vaikka Vertaileva anatomia ja fysiologia -kurssi on pääasiassa käsittänyt kalat, matelijat ja linnut, muistakin eläimistä on hyvä saada tietoa. Esimerkiksi jyrsijöitä ei juurikaan kuulemma käsitellä koulutuksemme aikana, joten kaikki tieto niistäkin on tervetullutta. Yksi esitys käsitteli merikilpikonnia ja niiden suojelutyötä, ja siitä kertoi eräs kyseisessä toiminnassa mukana ollut vuosikurssilaisemme.  Luurankomalleista saamme katsella käärmeen, sammakon, kalan ja kilpikonnan luurankoja ja etsiä niistä tiettyjä anatomisia rakenteita. Kun ryhmämme oli käynyt kaikkien pisteiden esitykset läpi, saimme lähteä kotiin.

15.15
Päivä on pulkassa ja suuntaan kotia kohti. Kotiin päästyäni tosin edessä on vielä seuraavan päivän ryhmätyötehtävän tekeminen. Aiheena on tällä kertaa linnut. Kukin pienryhmästämme valitsi itselleen lintulajin, jonka anatomiasta tai fysiologiasta piti perehtyä johonkin erityispiirteeseen. Löydän omasta aiheestani suhteellisen helposti tietoa, mutta aina se ei ole näin helppoa. Vaikka tällä kurssilla on ollut vain kolme ryhmätyöpohdintaa, on tiedon etsimiseen saanut kulutettua yllättävän paljonkin aikaa. Varsinkin matelijoiden kohdalla lähteiden luotettavuuden arviointi on haastavaa, kun yhdessä lähteessä sanotaan yhtä ja toisessa toista. Viimeistelen oman osuuteni ryhmätyöstä illalla seuraavan päivän läpikäyntiä varten.

Illalla ajatus ei kulje ja väsyttää. Huokaisen helpotuksesta, että huomenna on viimeinen päivä Vertailevaa anatomiaa ja fysiologiaa. Tällä tahdilla ei kovin montaa päivää jaksa, vaikka asia sinänsä onkin mielenkiintoista ja innoissani luentoja kuuntelenkin. Tietoa vain tulee niin paljon, ettei kaikkea mitenkään voi ehtiä tässä ajassa omaksumaan. Lisäksi mielessä kummittelee jatkuvasti oppimispäiväkirjojen kirjoittaminen. Tällä viikolla jos koskaan sitä toivoi, että vuorokaudessa olisi tunteja paljon enemmän kuin 24.