Ensikosketus Saareen

Ennen joululoman alkua ehdimme saada opiskelijahaalarit itsellemme. Lomalla on sopivasti aikaa pistellä neulalla sormeensa jo kertyneitä haalarimerkkejä ommellessa! Haalarivastaavilla onkin riittänyt syksyn aikana hommaa sponsoreita hankkiessa, mutta uurastus on vihdoin palkittu. Haalarit näyttävät kovin tyhjiltä ja karuilta vielä toistaiseksi, mutta eiköhän siihen tule muutos hyvinkin nopeasti. Ainakin haalarimerkkejä on ollut tyrkyllä yhdessä jos toisessakin tapahtumassa.

Vielä viimeisellä opiskeluviikollamme lähes koko vuosikurssimme pääsi nauttimaan Vetcaren tarjoamasta jouluruokailusta Viikin Gardeniassa tropiikin tuoksussa. Ruokailun jälkeen kuuntelimme hetken Vetcaren yritysesittelyä sekä tuotteiden esittelyä ja kuulimme jokusen todellisen potilastapauksenkin hoitamisesta. Paras osuus oli kuitenkin esityksen lopuksi, kun saimme käsiimme ensimmäiset ikiomat stetoskooppimme. Tämän osuuden jälkeen oli vuorossa vuosikurssimme omat pikkujoulut, jossa ahtauduimme Kuopioon syömään, juomaan ja juoruilemaan.

Vetcare-infon antia, tuote-esitteitä

Lukukauden viimeinen päivä sisälsi ohjelmaa Saaren tuotantoeläinsairaalassa Mäntsälässä, jonne suurin osa porukasta saapui kahdella bussilla Viikistä. Vuosikurssi oli jaettu neljään ryhmään, joissa pyörimme koko päivän kuunnellen luennointia Saaren klinikkatyöskentelyyn ja opiskeluun liittyen, lehmiä maalaten sekä Saarella olleeseen Joulumaahan vapaasti tutustuen.  Luennointiosuuksissa kuulimme mm. että saamme viettää jo kolmantena vuonna viikon tuotantoeläinsairaalassa. Tämä on ilmeisesti aika uusi juttu vielä, eikä kauhean moni muu vuosikurssi ole päässyt näin aikaisin Saarelle. Varsinainen klinikkaopiskelu Saarella on sitten tosiaan vasta viidentenä vuonna, joten tämä kolmannen vuoden viikko toimii hyvin pienenä maistiaisena meille! Klinikkavuoteen on nyt myös mahdollista sisällyttää muistaakseni parin viikon reissu Pohjanmaalle paikallisen eläinlääkärin matkaan. Tämä siksi, että sikatiloja ei juuri Mäntsälän alueelta löydy, ja tuotantoeläinpraktiikkaan suuntaaville myös sikakokemuksien kerryttäminen on erittäin hyödyllistä. Tosi hienoa, että kyseinen eläinlääkäri on suostunut ottamaan opiskelijoita ohjaukseensa! Kuulemma viime vuonna näitä innokkaita sikailijoita oli parisenkymmentä. Toivottavasti mitään mullistavaa ei tapahdu ennen omaa klinikkavuottamme, ja tämä mahdollisuus on edelleen meillekin tarjolla.

Kuulimme myös tuotantoeläinlääkärin varsin käytännönläheisen näkökulman työelämästä. Rankalta kuulosti tulevaisuus päivystysten parissa, mutta varmasti se on myös tietyllä tapaa antoisaa. Pääsimme myös pohtimaan eläinlääketieteen opiskelun erityispiirteitä sekä miettimään, millainen fiilis syksystä on jäänyt ja millaisia pelisääntöjä esimerkiksi ryhmätyöskentelyssä tarvitaan. Pakko vaan sanoa, että kyllä meillä on hyvä porukka ja on kyllä hienoja ajatuksia tulevilla kollegoillani jo nyt!

Ensimmäinen oma stetoskooppi, kiitos Vetcare!

Edellisenä päivänä saadut stetoskoopit pääsivät käyttöön kuunnellessamme lehmien pötsi- ja sydänääniä. Pötsiäänien kuvailtiin kuulostavan ukkoselta tai myrskyltä ja siltä se kieltämättä vaimeasti kuulostikin. Perehdyimme lisäksi joihinkin tärkeisiin rakenteisiin, joista kaikkiin emme ole edes opintojen puolesta muuten ehtineet tutustua. Sormiväreillä maalasimme lehmiin esimerkiksi luita, sektion avausviillon sekä juoksutusmahaleikkauksen avauskohdan, imusolmukkeita, joitakin injektiokohtia ja muitakin tärkeitä rakenteita. Digitalis-pulssiakin pääsi lehmältä kokeilemaan hyvin, mutta hevosella sitä ei normaalisti juuri tunnu. Lähinnä jos jotain on vialla, hevosen digitalis-pulssi tuntuu. Lehmien parissa käytetty aika jäi parhaiten mieleen sen käytännöllisyyden takia, mutta toki päivän anti oli muutenkin mielenkiintoista.

Tämä viimeinen päivä oikeastaan tuntui kruunaavan syksyn opinnot. Kovasti nämä käytännönläheiset työt kiinnostavat ja motivoivat myös teorian opiskelussa. Paljon asiaa on ehtinyt tulla syksyn aikana, eikä varmasti kaikki tieto ole pysyvästi päähän jäänytkään. Jo tässä vaiheessa on tullut hyvin selväksi, että on aivan mahdotonta muistaa kaikkea. Ihan niin kuin meille orientoivalla viikolla sanottiinkin. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse olla yli-ihminen, vaan tärkeät asiat kertautuvat kyllä opintojen aikana ja osan voi aina tarkistaa uudelleen kirjoista. Omat kiinnostuksenkohteet ovat vain saaneet vahvistusta entisestään ja olen aika varma oman tulevaisuuteni näkymistä. Toki aina meitä jaksetaan muistutella siitä, että vaikka miten varmana pitää omaa tulevaa työtehtäväänsä, mieli voi hyvinkin kuuden vuoden aikana vielä muuttua. Aika näyttää miten käy ja edelleen avoimin mielin suhtaudun kaikkeen tulevaan. Onneksi ei vielä tarvitse päättääkään mitään!