Myologia ja arthrologia

Taas alkaa yksi opintokokonaisuus olla taputeltu ja lihakset, jänteet ja nivelet pitäisi olla hanskassa. Tentti on tiedossa viikon päästä, kun viimeinen harjoitustyö oli tänään torstaina. Huomennakin saa vielä halutessaan käydä preparoimassa dissektiosalissa ja kerrata rakenteita sekä tarvittaessa suorittaa rästiin jääneitä harjoituskertoja demo-pisteiden toivossa. Seuraava viikko onkin yliopistolla väliviikko, joka tarkoittaa opetuksesta vapaata viikkoa. Ilmeisesti aiemmin väliviikkoa ei ole juurikaan eläinlääkiksessä vietetty. Monelle meistä ykkösistä tämä tarkoittaa lukulomaa, sikäli kun sitä lomaksi voi kutsua. Moni suuntaa kotiseudulleen, jossa saattaa olla lihasten pänttäämisen lisäksi muutakin tekemistä tarjolla.

Harjoitustyöt tuntuvat auttavan kovasti ainakin omaa oppimistani. Kaikki lihakset eivät ole aina niin selkeitä ja helppoja löytää, mutta kun aikansa miettii, alkavat niiden origot (= alkupään kiinnittymiskohta) ja insertiot (= loppupään kiinnittymiskohta) hahmottua. Origot ja insertiot on tärkeä tietää, sillä ne paljastavat lihassyiden supistumissuunnan ja siten lihaksen toiminnon. Liian helppoa tämä ei tietenkään ole, sillä eri eläinlajeilla ei välttämättä samalla lihaksella ole aivan samoja origoja ja insertioita. Esimerkiksi Musculus flexor digitorum superficialis eli varpaiden pinnallinen koukistajalihas koukistaa sekä varpaita että polviniveltä ja ojentaa kinnerniveltä, sillä sen origo on femurissa eli reisiluussa ja insertiot kunkin varpaan phalanx mediassa eli keskimmäisessä varvasluussa (joita on siis maksimissaan kolme). 

Preparointi on ollut mielenkiintoista ja erityisen opettavaista, varsinkin innostuneiden opiskelijoiden, mutta ennen kaikkea myös motivoivien opettajiemme ansiosta. Olemme saaneet ensikosketukset skalpelleihin ja pinsetteihin ja päässeet harjoittelemaan niiden käyttöä. Pienryhmien koko on vaihdellut 3 henkilön porukoista aina varmaankin 7 tai 8 hengen ryhmiin saakka. Isommissa ryhmissä jokainen ei pääse kovin paljon preparoimaan, mutta en ainakaan itse ole tätä ryhmäkokoa vielä kokenut ongelmalliseksi. Toki leikkely on hauskaa, mutta mitään niin haasteellista emme ainakaan vielä ole tehneet, että jatkuvasti olisi pakko olla veitsi kourassa. Ja pääasiahan tässä onkin ymmärtää ja nähdä, miten lihakset sijoittuvat elimistössä. Kaikkiaan preparoinneissa on käsitelty hevosta, koiraa, kissaa ja nautaa (vasikkaa). Kaikkien ei ole mahdollista preparoida kaikkia eläinlajeja, mutta eri lajien preparaatteja on syytä käydä ainakin vilkaisemassa muista ryhmistä juuri noiden lajikohtaisten erojen ymmärtämiseksi.

Opiskeltavia lihaksia on monta, arviolta varmaan noin 150 kpl ja lisäksi on vielä vino pino niveliä ja jänteitä muistettavana. Onneksi asiat on käyty pieninä kokonaisuuksina läpi, muuten olisi aikamoinen sekamelska pään sisällä. Demoissa lihasten nimiä ei välttämättä tarvitse osata, mutta opettajan sanoessa lihaksen nimeltä, pitää tietää mikä lihas on kyseessä, mikä on sen origo, mikä insertio ja mitä lihas tekee. Ryhmästä saa tarvittaessa tukea, jos ei kysytty asia heti tule mieleen, eivätkä demot ole niin piinallisia kuin miltä ne saattavat kuulostaa.