Soluja, kudoksia ja luuoppia

Ensimmäinen virallinen opiskeluviikko on takana ja nyt on jo hieman päästy opiskelun makuunkin. Eläinlääkiksessä opinnot eivät ihan täysin noudata periodijärjestelmää ja tosiaan tuo lukujärjestys on ihan omanlaisensa. Ensimmäiset kurssimme ovat Solut ja kudokset sekä Luuoppi. Näiden kahden kurssin parissa pakerretaan aina syyskuun loppuun saakka, jolloin molemmista kursseista on luonnollisesti omat tenttinsä. Lisäksi lukujärjestys täyttyy tieto- ja viestintätekniikan (tvt) opinnoilla sekä englannin kieliopinnoilla.

Alkuun on vaikea arvioida, mitä kaikkia kirjoja kannattaa hankkia itselleen. Vanhemmilta opiskelijoilta on onneksi saanut jonkinlaista arvioita kirjoista ja niiden tarpeellisuudesta, mutta jokainen tietysti päättää itse mitä ostaa. Mikäli kaikki kirjat aikoo hankkia uusina, tulee niille aika komea kokonaishinta. Moni vanhemmista opiskelijoista on kuitenkin halukas myymään omia vanhoja kirjojaan ja Facebookissa myyntipalstalla käykin kova kuhina. Kirjastostakin löytyy jonkin verran kurssikirjoja lainattavaksi, mutta mikäli kaikki 70 haluaa lainata samat kirjat, aika huonosti käy. Laina-aika kurssikirjoissa on pari viikkoa, joten ihan koko kurssin ajaksi laina-aikaa ei siis heru.

Ensimmäisten kurssien kirjoja

Opinto-oppaassa Solut ja kudokset -kurssin kuvauksessa kerrotaan näin:

Opiskelija osaa

• selittää solun perusrakenteen
• selittää solun perustapahtumat (solunjakautuminen ja solukuolema), tunnistaa nämä tapahtumat kudosleikkeissä sekä selittää niiden merkityksen kudoksissa
• selittää peruskudosten (epiteeli, tukikudos, hermokudos, lihaskudos) sekä ihon rakenteen sekä tunnistaa nämä kudosleikkeissä
• verrata eri peruskudosten rakenteita ja selittää rakenteiden merkityksiä kudoksen ja elimistön toiminnalle
• käyttää valomikroskooppia itsenäisesti
• selittää keskeisimmät kudosten tutkimusmenetelmät (histologiset perusvärjäykset ja immunovärjäykset)

Solut ja kudokset -kurssiin kuuluu luentojen lisäksi mikroskopointia, joista osa tapahtuu ohjatusti ja osa omatoimisesti. Ohjatussa mikroskopoinnissa on läsnäolopakko. Histologian harjoitustyöt voi suorittaa joko piirtämällä vaaditut rakenteet opetuspreparaateista käsin tai valokuvaamalla mikroskoopin kameralla. Värikynät kannattaa teroittaa valmiiksi. Mikroskoopista tulee tämän kurssin aikana hyvin läheinen ystävä. Tällä kurssilla luennot ovat jo ensimmäisen viikon perusteella olleet hyvin mielenkiintoisia, vaikka aika perusasioista onkin liikkeelle lähdetty. Lisäksi luentoprujut ovat aika kattavat, joten kirjojen hankkiminen ei ehkä ole aivan välttämätöntä.

Solubiologiaa ja histologiaa

Luuopin kurssikuvauksessa sanotaan:

Opiskelija

• tunnistaa ja kykenee nimeämään kotieläinten luut ja niiden tärkeimmät rakenteet preparaateista ja röntgenkuvista
• hahmottaa luiden rakenteen toiminnallisen tarkoituksenmukaisuuden
• tunnistaa kansainvälisen anatomisen terminologian mukaiset luisten rakenteiden nimitykset ja osaa kertoa termien merkitykset omin sanoin
• osaa toimia osana ryhmää

Luuopin kurssilla on sekä luentoja että preparaattiharjoituksia, joista osa on pakollisia ja osa ei. Tällä kurssilla tulee latina varmasti tutuksi! Pääsimme jo ensimmäisellä viikolla hipelöimään luupreparaatteja dissektiosaliin. Dissektiosalista tuli jo pukuhuoneeseen saakka vastaan tuo oma erityinen tuoksunsa... Heikoimpia varmaan hirvittää jo tulevat patologian harjoitukset, mutta onneksi hajuun tottuu aika nopeasti. Luupreparaattien lisäksi on tiedossa röntgenkuvia, joten pääsemme heti alusta saakka opettelemaan niidenkin tulkitsemista. Vaikka latina on monelle meistä aika vierasta, sen oppiminen on todennäköisesti aika helppoa. Latinaa tullaan kuitenkin jatkossa käyttämään jatkuvasti, joten monista muista käyttämättä jääneistä kielistä poiketen se jää mieleen kertautuessaan jatkuvasti.

Luuopissa jonkinlainen kirja on todennäköisesti pakollinen hankinta, koska latinankielisiä termejä on niin paljon. Toki jos latina on entuudestaan tuttua, selviää varmaan hieman helpommalla. Jokaisella eläinlajilla on kuitenkin juuri sille tyypillisiä nimiä luissa ja luiden eri osissa, joten kirjasta on helppo tarkistaa näiden nimet. Eläviin eläimiin pääsemme tutustumaan anatomian parissa vasta myöhemmin, mutta monella vuosikurssistamme on oma eläin, jota käyttää apuna käytännön harjoituksissa. Palpointia onkin hyvä päästä kokeilemaan elävältä eläimeltä mahdollisimman aikaisin ja toki se tekee oppimisestakin mielenkiintoisempaa.

Anatomiaa

Vapaa-aika tulee todennäköisesti seuraavien viikkojen aikana täyttymään hyvin pitkälti latinalla, koska opittavia luita ja luiden osia on paljon!

Pääsykokeeseen pänttääville suosittelen tutustumista eläinlääkiksen opinto-oppaaseen. Sieltäkin saattaa löytyä lisämotivaatiota puurtamiseen ja onhan se aina hyvä tietää mihin sitä on lopulta lusikkaansa työntämässä!