Pienistä paloista kokonaisuuksiin

Ensimmäiset kolme viikkoa opinnoista alkavat olla takanapäin ja sen myötä ensimmäiset tentit lähestyvät! Solut ja kudokset alkavat olla hiljalleen muistissa ja ehkä luidenkin latinankielisistä nimistäkin jotain jo muistaa. Monista muista opinahjoista poiketen tahti on ollut alusta saakka aika tiivis, mutta pakko on ollakin tulevia kursseja ajatellen. Soluja ja kudoksia on nyt opiskeltu kolme viikkoa ja tentti on sitten neljännellä viikolla. Luuoppia on myös takana kolme viikkoa, mutta ensi viikolla on vielä mahdollisuus omatoimiseen luupreparaattien tutkailuun parina päivänä ja tentti on viidennellä viikolla opintojen aloituksesta.

Lukujärjestyksessä päivät ovat monesti aika väljiä, mutta se ei tietenkään tarkoita sitä, että kaiken "vapaa-ajan" voisi käyttää pelkkään hauskanpitoon. Luennoilla käydään asiat aika nopeasti läpi, joten hyödyllisintä lienee perehtyä itse käsiteltävään asiaan ennen luentoa ja kysellä luennon aikana tarkennuksia epäselvistä asioista. Toki pelkästään luentoja kuuntelemalla tai luentoprujuja lukemallakin varmasti omasta lähtötasostaan riippuen oppii jotakin, mutta hyvän oppimistuloksen kannalta en välttämättä suosittele kokeilemaan. Nämä ensimmäiset kurssit ovat kuitenkin täynnä sitä pohjatietoa, joka myöhemmillä kursseilla on välttämätöntä. Voi olla aika ikävää huomata tulevilla kursseilla, ettei ymmärräkään mitä processus (= uloke) tarkoittaa tai minkälaiseen osaan articularis (= nivelpinta) viittaa. Ja on varmasti ikävää puhua dorsaalisen (= selänpuoleinen) sijaan ventraalisesta (= vatsanpuoleinen) tai sekoittaa carpus (= ranne) ja cranium (= kallo) keskenään diagnooseja tehtäessä.

Solut ja kudokset -kurssilla lähdettiin liikkeelle soluelimistä ja solun rakenteesta. Erilaisista kudoksista perehdyttiin mm. epiteelien, tukikudosten, lihaskudosten ja hermokudoksen sekä lisäksi ihon rakenteeseen, tehtäviin ja uusiutumismekanismeihin. Histologian osuuteen kuului näiden kudostyyppien piirtely ja lyhyt kuvaus eri rakenteiden tehtävistä. Aivan kaikkia rakenteita ei tarvinnut piirtää, osassa riitti pelkkä rakenteen tarkastelu mikroskoopissa.

Luuoppi alkoi lyhyellä latinan oppitunnilla. Pohdimme mihin latinaa tarvitaan eläinlääkärin työssä ja kävimme lyhyesti läpi latinan kielen rakennetta ja ääntämistä. Myöhemmin kävimme läpi substantiivien ja adjektiivien deklinaatioita eli taivutusluokkia. Latina on kieli siinä missä muutkin ja englannin kielessä on paljon sanoja latinasta. Osassa oppikirjoistamme ei ole edes latinankielisiä termejä vaan ne ovat englanniksi, mutta monesti on aika yksinkertaista kääntää sanoja englannista latinaksi. Varsinainen luiden opiskelu alkoi pään osteologialla edeten eturaajan, takaraajan ja vartalon luihin. Pelkkä yksittäisten luiden opiskelu ei suinkaan riitä, vaan monissa luissa on useita aukkoja, kuoppia, uurteita, harjanteita ja ulokkeita. Kaikilla on yleensä oma nimensä ja eri eläinlajeilla nämä rakenteet ja osa luistakin saattaa erota toisitaan. Pikaisella silmäyksellä luuopin monisteessamme on yli 450 latinankielistä rakennetta, jotka tulisi tämän kurssin jälkeen kutakuinkin osata.

Luiden opiskelussa monilla on käytössä anatomian flash cardit, joista on varmasti apua rakenteiden kertaamisessa. Kirjojen kuvat eivät aina ole kovin selkeitä, joten osteologian harjoitustyöt ovat ehdottoman tärkeät oppimisen ja ymmärtämisen kannalta. Harjoitustöissä käydään kunkin harjoituskerran luurakenteet läpi pienryhmissä ja lopuksi vielä opettajan kanssa. Opettajilta saa aina pyydettäessä apua, sillä oikeiden rakenteiden tunnistaminen tässä vaiheessa opintoja on aika oleellista. Moni kanssaopiskelijoistani on sanonut, että harjoitustöissä aika menee kuin siivillä luita ihmetellen. Aikaa yhden päivän harjoitustyökertaan on varattu noin 3 tuntia (lukujärjestyksen mukaan tauot huomioiden oikeasti 4 tuntia, mutta harva poistuu dissektiosalista kesken harjoitustöiden tauolle), mutta usein harjoitustöistä selviytyy hyvin 2 tunninkin aikana turhia hosumatta.

Lisää mielenkiintoa opintoja kohtaan on varmaankin monella herännyt dissektiosaliin mentäessä tai sieltä pois tultaessa, sillä vieressä on patologian sali, jossa monesti onkin ollut kuolleita eläimiä avattavana. Eläinten avaamista on ollut ihan mielenkiintoista seurata sivusta, vaikka siitä onkin vain osan päässyt näkemään. Ennenpitkää pääsemme itsekin osallisiksi dissektioihin.