Orientoiva viikko 2/3: tulevat opinnot

Orientoivalla viikolla ilmoittauduimme ensimmäisen vuoden kursseille. Monista muista tiedekunnista poiketen eläinlääkiksessä koko lukuvuoden kursseille ilmoittaudutaan jo syksyllä. Vuoteen mahtuu aika monta kurssia ja kurssit siis käydään pääsääntöisesti tietyssä järjestyksessä. Osa vuosikurssilaisistamme saa hyväksiluettua kursseja aiempien opintojensa takia. Mm. Helsingin yliopistossa suoritetut tvt-opinnot sekä englannin ja ruotsin kieliopinnot hyväksiluetaan suoraan, muiden hyväksilukua pitää anoa. Alkusyksy käydään mm. soluja, kudoksia ja luita läpi ja mikroskooppi tulee varmasti uniinkin. Syksyn ohjelmaan kuuluu luentojen ohella myös rabies-rokotusohjelma, joka annetaan kolmen injektion sarjana.

Opiskelun kannalta ainakin omasta mielestäni mielenkiintoisin luento oli säästetty viikon loppuun perjantaille. Kävimme vähän opintoja ja niiden suorittamista läpi ohjaavan opettajan sekä opintopsykologin kanssa. Eläinlääkiksessä tietoa tulee todella paljon todella lyhyessä ajassa, joten kukaan ei voi mitenkään osata kaikkea. Perfektionistienkin pitää pikkuhiljaa oppia hellittämään ja keskittyä olennaisten asioiden oppimiseen. Luennolla varoiteltiin polttamasta itseään loppuun heti opintojen alussa, koska sitä kuulemma jossain vaiheessa tapahtui melko paljonkin. Nyt koulutusta on muokattukin ja ilmeisesti tämä valistus on myös mennyt perille, koska opiskelijoilla on kuulemma vaikuttanut olevan vähän näitä ongelmia. Tätä vielä korostettiin, että pitää muistaa syödä, juoda, nukkua ja urheilla. Sama pätee myös pääsykoepänttäämisessä.

Yksi tiedekuntamme hienouksia on juuri tuo koulutuksen jatkuva kehittäminen. Opettajat pyrkivät aktiivisesti muokkaamaan kursseja ja koulutusta opiskelijoilta saadun palautteen perusteella. Toki tästäkin heti esitettiin kritiikkiä, että itseasiassa osa opettajista vaatii liikaa suorituskeskeisyyttä esimerkiksi ulkoaopettelua vaativia kursseja tentittäessä. Kalvosulkeisia tuskin on kuitenkaan luvassa siinä muodossa kuin joitain vuosikymmeniä sitten.

Yhteisöllisyydestä muistuteltiin myös viikon aikana. Tavoitteena olisi saada koko vuosikurssille hyvä henki ja ettei kenenkään tarvitsisi olla yksin. Tämä on tärkeää tulevaisuuden kannalta, sillä nämä noin 70 opiskelukaveria ovat sitten 6 vuoden päästä omia kollegojani ja varmasti opiskeluaikana luoduilla suhteilla on merkitystä työelämään siirryttäessä. On ehdottomasti vahvuus, että on 70 kollegaa, joille soittaa ja kysyä neuvoa tai apua, kun tuntuu etteivät omat taidot riitä. Lisäksi on hyvä tunnistaa jo opintojen alussa se, mitkä ovat omat vahvuudet ja missä joku toinen taas on hyvä. Omien vahvuuksien avulla voi auttaa muita oppimaan ja toisten vahvuuksista voi taas saada jotain irti omiin heikkouksiin.

Kävimme läpi karkeasti ennakkotehtävään antamiamme vastauksia. Monet olivat kirjoittaneet hyvinkin oivaltavia pätkiä, ja moni ajatuksista kuvasti hyvin samaa ajatusmaailmaa kuin omanikin. Hienoa oli kuulla, että monella muullakin eläinlääketieteen opiskelu on ollut haave tai unelma, joka on osalla kytenyt pidempään ja osalla vähän vähemmän aikaa. Nyt unelmista on tehty totta.

Yksi ennakkotehtävämme kysymys liittyi negatiivisiin tuntemuksiin tai huolenaiheisiin tulevista opinnoista. Opintojen tiukka aikataulu ja valtava tiedon määrä, leikkausten tekeminen, teurastamoharjoittelu, elintarvikehygienian opinnot, eläinten lopettaminen sekä tutkielmien tekeminen vaikuttivat aiheuttavan eniten harmaita hiuksia. Lohduttavaa oli lopuksi kuulla vanhempien opiskelijoiden ajatuksia kolmen vuoden opintojen jälkeen. Moni oivaltaa hyvin varhaisessakin vaiheessa, ettei kaikkea todellakaan tarvitse osata ja että kaikkeen tottuu. Opinnoissa edetään kuitenkin askel kerrallaan eikä mikään asia tule kovinkaan yllättäen eteen. Suurin yllätys lienee se, miten nopeasti se 6 vuotta meneekään!